Pystytin eilen illalla jälleen verstaan, kun sain (viimein) inspiraation työpöydän rakentelemiseen. Tarina alkoi taas, kuinkas muuten, viivottimesta, erihyvästä keeperistä ja balsasta.

Kun osat olivat kasassa, pöytä sai verhokseen tumman petsin. Tällä kertaa jopa maltoin nukkua yön yli petsin kuivahtamista odotellessa - liuotinohenteinen petsi kuivuu tuskallisen hitaasti, ja useimmiten kärsimättömät sormeni eivät pysy tekeleestä erossa riittävän kauaa, vaan tahmaavat itsensä puolituoreeseen petsiin vetimiä ja saranoita asetellessaan.

Aamulla vielä lakkasin pöydän (vesiohenteisella ja sukkelasti kuivuvalla!) Kiva-kalustelakalla tarkoituksena lisätä pöydän kestävyyttä, kun sen palasista osa on ohuen ohutta, vain 1,5mm:n balsaa. Tuon ohuen balsan ongelma on, että talvella huoneilman kuivuessa äärimmilleen balsa taipuu hieman ja saa kaapin ovet irvistämään. Nähtäväksi jää, estääkö lakkakerros tämän.

Valmista tuli! Nupit ovat oikeita miniatyyrinuppeja viimeisimmästä Minimaailman tilauksesta.

Kuivumisia odotellessa näpertelin kirjoituspöydälle tarvikkeita. Paperilokeron liimasin kasaan ohuesta pystyraidallisesta kartongista.

Värikynäpakkauksen kuoret tulostin netistä ja taivuttelin balsasta veistetyn palan ympärille. "Värikynät" piirsin ohuilla tusseilla suoraan balsalevyn päähän. Kynäteline on metallinen helmikorun osa, johon liimasin paperia pohjaksi.  Lyijykynät ovat balsalevyn veistelyssä syntyneistä jämäsiivuista pätkittyjä ja tussilla väritettyjä. Osa näyttäisi kyllä kaipaavan terotinkäsittelyä, mutta ei sitä paljaalla silmällä huomaa!  (Ihan älytön termi tuo "paljas silmä". Voiko katsomisen hoitaa jotenkin muuten kuin paljain silmin? Vaatetetuin? Käyttääkö joku silmäsukkia? Paljaan synonyymi on alaston, mutta ei kai silmää voi sanoa alastomaksikaan kuin ehkä runoissa. Jos käyttää silmälaseja, katsotaanko sitten "peitetyin silmin"? Peitetyin silmin kuulostaa kädet silmillä katsomiselta, ja sitten ei varmasti näe kuin enintään kämmenrypyt, jos on likipiste poikkeuksellisen lähellä silmää. Pöh.)

Kirjojen kansia printtailin myös lisää ja täyttelin balsalla. Balsan palasista kootun kirjekuoritelineen maalasin valkoiseksi ja lisäsin eteen kultaisen koristetarran. Diplomitaulut ovat printtejä, jotka liimasin ohuelle kartongille ja päällystin muovilla. Pieni rasia on päällystetty litteä helmi tai mikä lie; ei harmainta aavistustakaan, mistä se on lähtöisin... Näyttää kyllä ihan nuuskalta, mutta jos se sitä on, Martin pitäköön varansa. Talon emännän tietoon tultua se tietää ärhäkkää puhuttelua ja hampaiden pesua Mäntysuovalla.

Kansiot taittelin kartongista ja tein reiät rei'ittimellä. Reiän ympärille selkämyksen sisäpuolelle lisäsin liimaviivat ja painoin siihen muutaman paperinpalan; yllättävän hyvin ne tarttuivat kiinni niinkin olemattomalta mitalta kuin paperin paksuudelta...

Mapit asettuivat kirjoituspöydän alakaappiin.

Värikynät päätyivät ylälaatikkoon.

Kirjoituspöydälle oli paikka kamarissa, ollut ajatusten tasolla jo vuosia... Tein samalla pöydän päälle pienen hyllyn. Pikkuruinen lasiharakka on taannoin Tallinnan toreilta mukaan tarttunut.

Seinäkalenteri ja kartta ovat valmiita printtejä.