Gerbiilien kuulumisia... Sujuvasti niillä tuntuu menevän, Sanna!=) Aamulla (huom. sain poikkeuksellisesti jotain aikaiseksi ennen töihin menoa!) vaihdoin gerbuille puhtaat purut, vaihteeksi Mörtti Röpöä (haapahaketta), koska agoutin nokkatauti uhkaa taas uusia. En enää keksi muuta syytä kuin yliherkkyyden hienolle purulle, joten kokeillaan karkeammalla. Nenän rasvaamiseen agouti-neiti on näiden ylämäki-alamäki-kuukausien jälkeen jo niin tottunut, että kipittää kiltisti suoraan kädelle ja istuu reippaasti nenä pystyssä rasvaamisen ajan. Ajattelee kai, että se kuuluu lukujärjestykseen yhtä varmasti kuin  pahvin nakerrus ja sillä hyvä.

Gerbiilit ottivat heti omakseen niille tuomani puuhanurkkauksen. Siivouksen jälkeen alkoi jälleen ahkera vessapaperin kiikuttaminen majaan - niin helpoksi en heidän elämäänsä tee, että vuoraisin senkin valmiiksi...

Puuhanurkka näkyy vasemmassa laidassa. Jos sen laittaisi terraarion etunurkkaan, lasin ulkopuolelta näkisi tornin sisäpuolelle, mutta koska gerbiilit ottivat sen heti makuuhuoneekseen, annan sen olla pimeämmässä ja suojaisammassa kulmassa.

Ulkoapäin se näyttää siis tältä (vedin terraariota irti kirjahyllystä).

...ja pliide, voisitko nyt viimein laittaa sen kameran pois ja sammuttaa valot, täällä yritetään nukkua!

Rotat olivat innokkaasti siivoustouhussa mukana (eli niitä sai yhtenään olla keräilemässä roskiksesta tai ruokapussista ja irroitella housunlahkeista). Niiden ymmärrys tosin loppui siinä kohtaa, kun superhessupähkinä päätyi väärälle puolelle lasia - Peppi pääsi purupussin päälle saakka perässä, mutta lasi on sentään rotallekin turhan suuri haaste. Kyllä kismittää!

Hellyin lopulta.
(Ja lähestulkoon menetin sormeni.)

Kurkistelin kameralla vielä tuliliskoakvaarioonkin; liskot kömpivät kuka mistäkin päin huomattuaan liikettä lasin takana. Hymyilee. =)

Pakastesurviainen on kai ainoa tapa saada koko kaarti kerralla samaan kuvaan... Kuten jo ihmettelinkin, molempien miekkahäntien pyrstöt todella ovat harmaat (toinen kuvassa keskellä, toinen oikeassa laidassa), joten poikasten on ristiriitaisista piirteistä huolimatta pakko olla kiinankääpiötuliliskoja. Ehkä väritys muuttuu niiden aikuistuttua?
Miekkahäntien ei alunperinkään pitänyt päätyä tänne eikä tähän altaaseen; eri lajit olisi hyvä pitää erillään vaikka tilaa olisikin, mutta siinä määrin sympaattisia olentoja ne ovat, että luopumisen sijaan joudun ehkä sittenkin hankkimaan niille oman altaan.

*Huoh.*