perjantai, 24. marraskuu 2006
Siinä sitä taas ollaan. Ajauduin puoliksi tahtomattani (pää ei aina kysy lupaa ennen kuin suu jo puhuu) siihen tilanteeseen, että ensi viikolla meille muuttaa kaksi pyrstöä lisää. =) Tällä kertaa miekkahäntätuliliskoja, Cynops ensicauda. Ja totta vie, muahan ei hiukkaakaan harmita (= tärisen silkasta innosta)! Suuri pieni heikkouteni.
Tämä on minun haaveideni maailma - kiehtova, hurmaava maailma, jossa mikään ei ole mahdotonta.
Maailma, jossa kaikki on pikkiriikkistä - jota katsoessa tekisi mieli olla itsekin ihan pieni. Niin pieni, että voisi maalata kauniin taulun tulitikkurasian pohjaan tai naputtaa pikkuruisella vasaralla jäätelötikkuja ikkunankarmeiksi. Hämmentää pienenpienessä kuparikattilassa aamupuuroa ja kattaa pöytään kukkakuvioinen posliiniastiasto, jonka sokerikossa on nuppineulanpään kokoinen kansi.
Ja jos tulisi kylmä, voisi kääriytyä pitsireunaiseen nenäliinaan, ja sekin olisi niin iso, että varpaatkaan eivät pilkistäisi reunan alta. Ja vaikka sänky olisi petaamatta ja tavarat sekaisin, ei sekään haittaisi.
Tule minulle kylään, jätä pikkukenkäsi eteiseen, minä näytän sinulle kotini! Kiivetään yläkertaan, juodaan parvekkeella kuppi teetä ja katsotaan, kun aurinko laskee.
Kommentit