Koska yksi rähjäinen laatikko lattialla näytti vielä liian siistiltä ja avaralta, tein toisen.



Tähän omppulaatikkoon on pakattu käytöstä pois jääneitä vanhoja vaatteita, pöytäliinoja ja lakanoita

Kuvissa paikkojaan hakevat ruosteiset puutarhatyökalut ovat siskolta saatuja aarteita, jotka ovat odottaneet esille pääsyä jo vuosia. Taitavat päätyä tänne, vaikka ne tuovatkin enempi ulkovälinevaraston tai puutarhavajan tuntua kuin ullakkofiilistä.

Osa rääsyistä on leikelty matonkuteiksi. Nipistelin matonkudepallojen ympärille muovipussin tuorekelmusta.

Vastapainoksi suksille ja talviurheilulle halusin ullakolle mato-ongen.
Samalla tein suloisen havainnon: koivun silmut ovat jo aavistuksen verran turvonneet! Niitä neljää irti riipiessäni tunsin tekeväni hirvittävää vääryyttä. Epäilen, että seuraavana aikaisin herättävänä aamuna sataa räntää ja saan kostoni.

Koukuksi kelpaavan metallilangan on oltava tuossa mittakaavassa jo todella ohutta. Etsin ja mietin, kunnes silmäni osuivat avaamattomassa neulapaketissa tähän... öh, langanpujottajaan, jollaista en tiennyt omistavani ja jolla en ainakaan koskaan tekisi mitään. Paitsi nyt tein; siitä tuli ongenkoukku.
Koukku on niin olematon, että siitä oli mahdoton saada hyvää, terävää kuvaa. Paino on harmaaksi maalattu pikkuruinen helmi.

Myös koho on maalattu helmi. Heti onkiajatuksen ilmestyttyä tiesin, että minulla on jossain juuri kohoksi sopivan kokoinen ja muotoinen helmi. Yksittäinen. Etsimiseksi meni, mutta löytyi se lopulta. Olin joskus liimannut sen nukkekodin hajuvesipullon korkiksi. Se sai nyt vaihtaa alaa.

Mustat tikut (?!) kohon päihin leikkasin, jos tarkkoja ollaan, 440 hertsin A-ääniraudan muovisen suojapussin rispaantuneesta reunasta. Tätä ei varmaan lasketa kovin hyödylliseksi vinkiksi.

Uuninpiipun 5-millinen nurkkakulma on aivan sopiva paikka mato-ongelle.

Sinne hylätty parka uudempien virveleiden tieltä.