Joka haluaa elämäänsä hiukkasen söpöyttä, pari pumpulista hännäntupsua ja sarjan liikuttavia hyppyliikkeitä, lainatkoot arkeensa kääpiöluppia! =) Työkaveri-Katjan hurmurit Jasu ja Wanda tulivat lauantaina reiluksi viikoksi hoitoon, ja näiden yksinkertaisen hellää elämäntapaa seuratessa turhat kiristykset ja hiertymät kyllä paranevat.

Muutaman päivän havainnoinnin perusteella olen huomannut, että kyllä kaninkin elämässä töitä riittää:
-Tarkista huoneiden sijainti vähintään puolen tunnin välein. Onko kaikki ennallaan? Varmasti?
-Varmasti?
-Kaivele muovilaatikon nurkkaa niin vimmatusti, että ihminen tulee huolissaan tarkistamaan, ovatko anturasi yhä ehjät.
-Käy tarkistamassa, onko eväslaukku unohdettu auki, ja jos on, haukkaa äkkiä pala päärynästä ja ole kuin et olisikaan.
-Käy pissalla vessalaatikossa.
-(Viiden minuutin lepotauko perusasennossa.)
-Pyörittele kulkuspallo maton toiseen päähän.
-Tuijota epäuskoisen loukkaantuneesti kylässä käyvää lasta, joka kehtaa kysyä "Onko tuo kana?"
-Käy viereisessä huoneessa katsomassa, onko rottien ylenpalttinen kiinnostus itseäsi kohtaan yhtään laimennut. (Ei ole. Onnittele itseäsi - olet vastustamaton.)
-Varmista, että kaveri on hereillä ja aloita kierros alusta.

Tältä kaikki satujen kanitkin näyttävät. Wanda - se sheriffi, jonka vastuulla perusrutiinien hoitaminen pääosin on. Apulaissheriffi Jasulla on käpälät tiukemmin maankamaralla ja hänen työlistallaan onkin lisäksi Wandan nuoruuden innon hillitseminen tarpeen mukaan.

Tämä rento huilailuasento jaksaa hykerryttää loputtomiin, ja varsinkin se "let me do it too"-tyyli, jolla toinen äkkiä ilmestyy ensimmäisenä makuulle asettuneen vierelle tismalleen samaan asentoon, ihan kylkeen kiinni... Lepäillään yhdessä.

Friends forever.

Wanda iltapalalla.