Lisää pikkuruisia, ja aina vain pienemmäksi menee! Tuliliskojen akvaariota siivotessani törmäsin pohjakivien välissä tällaiseen:

Ensimmäinen C.orientalis-poikanen, joka on todistetusti kuoriutunut ja vielä kehittynytkin melko pitkälle joutumatta aikuisten lajitoveriensa ateriaksi! Tämä oli reilun sentin mittainen, arviolta vajaan kahden kuukauden ikäinen. Kehityksessään se lähestyi jo metamorfoosia; pyrstö oli kuin nuijapäällä ja kidukset selkeät, mutta takaraajatkin jo selvästi erottuvat pienine varpaineen. Siellä se puikkelehtii kivikon suojissa, toivottavasti selviää aikuiseksi asti!

Tässä kuva löytölapsesta nahanluonnin jälkeen. Iho näyttää nyt sileämmältä ja luulen, että laji on sittenkin Lissotriton vulgaris - sama eurooppalainen vesiliskolaji, jota Suomessakin elää, vaikka hollantilaisserkku onkin.

Vielä poseeraukset gerbiili-mimmikolmikolta; ensimmäisen hymy...

...toisen pesänvuorauskiireitä...

...ja kolmannen nokkataudista kärsivä kuono, joka tosin nyt on jo voitettu (siis tauti, ei kuono), ja kuonossa kasvaa uusi nätti karva. =)