Maanantai oli kalenterissani tyhjä valkoinen lokero, joten ehdin tänään käydä rakkaan kotieläintarhani perusteellisesti läpi.

Gerbiilit saivat terraarioonsa uuden ilmeen, joka tosin luonnollisestikaan ei aivan sellaisenaan niille kelvannut. Niiden täytyi käyttää kotinsa järjestelyyn melkein puolitoista tuntia tehokasta elinaikaa, ennen kuin saattoivat vuorata makuuhuoneeksi valitsemansa onkalon talouspaperilla ja oljella ja käpertyä rättiväsyneinä päiväunille. Mikä työmäärä poloisilla, ja vielä maanantaina!

Ruokakupit yritin nostaa ja suojata niin, ettei jokapäiväinen terraarion läpi pyyhkäisevä trombi hukuttaisi niitä heti puruun, paperisilppuun ja olkipätkiin. En tiedä vielä, onnistuiko se. Nämä osaavat aina yllättää. Huups, kuvan malli on kynsienleikkuun tarpeessa; kuinka paljon helpompaa se onkaan havaita liikkumattomasta kuvasta...

Tuliliskoakvaariota siivotessani huomasin ilokseni, että syksymmällä sieltä bongaamani pikkuruinen C.orientalis-poikanen on yhä voimissaan ja kasvanut hurjasti! Kidukset olivat yhä tallella, mutta mittaa oli jo nelisen senttiä - enää se tuskin joutuu isompiensa suupalaksi. Laajensin maa-aluetta ja lisäsin sinne sammalta ja piilopaikkoja, että sillä maavaiheen alkaessa on suojaa myös pinnan yläpuolella.

Tämä kuva on kylkiluuvesiliskojen altaasta; akvaristin sydäntäni hellii se, että kasvit näyttävät viihtyvän altaissa nyt hienosti. Taka-alan jättiläismiekkakasvi (Echinodorus bleheri) työntää uusia lehtiä ja kasvaa terhakkaasti. Edessä olevasta pallopartalevästä (Cladophora aegagropila) on myös tullut jo "iso", vaikka kasvutahti onkin tällä lajilla varsin verkkainen. Mutta se on tiheä, hyvän värinen, tasaisen pyöreä ja terveen pehmeä - ensimmäinen pallopartalevä, joka tosiaan voi altaassani hyvin, ja (niin vähäpätöiseltä kuin se ehkä kuulostaakin) se todella ilahduttaa!

Hyvin viihtyy myös tuliliskoaltaan juurakkosokkeloissa jaavansaniainen (Microsorum pteropus), joka ei valon suhteen olekaan niin nuuka. Tässäkin altaassa on kyllä kaksi tehokasta loisteputkea, mutta liiallisen veden lämpenemisen vuoksi olen ajastanut valon muutaman tunnin pätkiin, mistä syystä nopeakasvuiset, voimakasta valoa kaipaavat kasvit eivät täällä menesty. Mutta eivät myöskään levät! ;D

Epäilen, että suurin selitys kasvien tyytyväisyyteen on parin kuukauden ajan käyttämäni EasyCarbo, nestemäinen hiilen lähde, jota (hiiltä) kasvit yhteyttämiseensä kipeästi tarvitsevat, vaikka valoa ja ravinteita olisikin riittävästi. Tiheään kansoitetuissa seura-akvaarioissa hiilen puute ei ole ongelma, koska kalat kyllä hengittelevät hiilidioksidia kukkapöydilleen, mutta vaikkapa kahden kylkiluuvesiliskon asuttamassa altaassa hiili loppuu auttamatta kesken.

Ja, niin. Enkös maininnutkin vasta, että rotilla on selittämättömiä aggressioita huokoisia materiaaleja kohtaan?

Sen saivat viimein huomata myös stepperin vaahtomuovikahvat, jotka olen jo useaan otteeseen rotanhampailta pelastanut. Tällä kertaa en ehtinyt, koska häkkiä suihkuttaessani jouduin jättämään parivaljakon hetkeksi ilman valvontaa. Kun tuon riemun olivat hoksanneet, ei kielto meinannut millään mennä perille, eikä kahvojen (tai niiden rippeiden) nostaminen akvaariojalustan yli juurikaan auttanut asiaa - sehän vain lisäsi tehtävän haasteellisuutta.

...mutta voiko tuollaiselle olla vihainen?!?

Eikä niille oikein voi olla taipumatta silloinkaan, kun ne muroja syödessäni kurkottelevat takajaloillaan seisten jalkateräni päällä ja yrittävät rottamaisella tohinalla kiivetä jalkaa pitkin syliin vaaleanpunaiset nenänpäät väpättäen. Lopulta hellyin, ja ne saivat hiutaleet mieheen (sori, naiseen) ja maitojämät. Mmmmm!

Niin, ehkä minusta ei olisi kouluttamaan koiraa.