maanantai, 30. joulukuu 2013

Olemme muuttaneet!

Blogi on siirtynyt osoitteeseen http://pikkuruista.blogspot.fi/

maanantai, 16. huhtikuu 2012

Valmista

Tänään käännyin sulkemaan ullakon oven takaani.

 

 

 

 

 

 

 Uusia lomia odotellessa!

maanantai, 16. huhtikuu 2012

Viimeistelyä

Ullakolle kätkettäväksi tein pari sikarilaatikkoa ja niputin aikakauslehtiä. Vapaa lattiapinta vaati vielä yhden, vähän pienemmän pahvilaatikon kasaamista.

 

Sinne päätyi aikakauslehtinipun ja parin sanomalehden lisäksi melkoinen määrä irtopapereita; todistuksia, sopimuksia ja kaavakkeita, joita kukaan ei ole enää vuosikymmeniin kaivannut.

Näistä kauan sitten löytyneistä kuksakorvakoruista toinen on myös ajautunut ullakon pimentoon.

Rapsuttelin sitä askarteluveitsellä vähemmän korvakorun näköiseksi.

Seitin paksuudesta päätellen siihen on verkkonsa viritellyt todellinen araknofobikon painajainen ja kaikkien hämähäkkienkin kauhu. =) Tai ehkä se on juonut kutomispäivänä vähän liikaa kahvia.

Balsasta rakentelin vanhan ikkunan.

Lasiruudut ovat piirtoheitinkalvoa. Ylin ruutu on rapsahtanut joskus rikki, mutta eihän ehjää, käsin veistettyä kehystä ole sen takia sentään pois heitetty!
Eivät ole mitään murenevaa turvalasia nämä wanhan ajan ikkunalasit.

Rautalangasta tein hakasen.

Koska ylin ruutu on rikki, sai ikkunan roikkumaan naulakosta. Eipähän kukaan ullakon penkoja vahingossa tule potkineeksi muitakin laseja säleiksi.

perjantai, 13. huhtikuu 2012

Ajan syömää

Jos ullakoilla joku viihtyy, se on hämähäkki.

Lisäilin vanulapun pumpulista hämähäkinseittejä ullakon kulmiin, ja sillä sai heti vähän kaivattua ikälisää boksiin. Tiiliseinän tuoma kellariefekti on melko vahva; ehkä se sittenkin oli vähän väärä valinta ullakolle... Mutta kun!

Lisäilin seittiä sinne tänne sitä mukaa, kun kasasin esineitä paikoilleen. Kun jonkun tavaran paikka tuntui hetken miettimisen jälkeen sopivalta, sinetöin päätöksen tipalla liimaa.

Matkalaukun ajattelin voivan olla sellainen esine, joka päätyy ullakolle. Liimailin pehmeää, ohutta nahkaa balsapalan päälle.

Kantokahva on nukkekodin laatikkovedin, joka on laatikkovetimeksi minusta liian leveä. Tähän se sopii jo paremmin.

Mattopuukkokäsittelyn jälkeen on jo helpompi uskoa, että laukku on reissunsa reissannut.

Pienille 7 mm:n nuppineuloille halusin kokeilla ruostutuskäsittelyä, koska ne kokonsa puolesta sopisivat pikkumaailman nauloiksi. Ei kyllä miksikään taulunauloiksi, vaan sellaisiksi isoiksi, joilla rakennetaan taloja.

Hienosti ne ruostuivatkin! Pidin niitä kosteassa merisuolassa parin yön yli, ja samaan kuppiin nakkelin testimielessä muutakin metalliroinaa sen enempää niiden koostumuksia arvailematta.

Pienempiin nauloihin, jotka ovat nukkekodin saranoiden mukana tulleita 3-millisiä, ruoste ei ihan niin hyvin tarttunut. Jotain niillekin ehti silti tapahtua, joten pidempiaikainen käsittely voisi patinoida ne kunnolla. Nukkekodin uutuuttaan kiiltäviin työkaluihin tuli samassa käsittelyssä mukava rosoinen mattapinta.

Nauloille tein piirtoheitinkalvosta purkin, joka matkii muovisesta mehutiivistepullosta leikattua alaosaa.

Ai että sitten tykkään tuosta ruosteesta! Kuvista se erottuukin paljon paremmin kuin silmällä, joka ei läheltäkään katsottuna erota yhtä hyvin niin tarkkoja yksityiskohtia. Pienemmät naulat hukkuivat astian pohjalle, mutta eivät turhaan. Niiden avulla isommat naulat sai paremmin hajalleen; ilman tukea ne voisivat ärsyttävästi pyörähtää aina samalle reunalle purkkia. Naulahässäkänkin tosin liimasin lopulta naula kerrallaan toisiinsa kiinni - en halua keräillä muutaman millimetrin mittaisia nauloja pitkin ullakon lattioita, jos ja kun kehys joskus tärähtää.

Naulakkoon ripustin avaimen, joka kenties on vuosikymmeniä sitten kilissyt talon emännän lanteilla raskaassa avainnipussa. Se on aitan avain. Vanhan hirsiaitan, joiden lukot ovat paikallisen lukkosepän raudasta takomia.

Matkalaukun ja työkalujen kanssa samaan nurkkaan on jäänyt rispaantunut juliste ja kasa vanhoja kirjoja. Tiiliseinäänkin hakkasin yhden lautahyllyn, jonne täytyisi vielä keksiä rautanauloille kelpaavaa seuraa.

keskiviikko, 11. huhtikuu 2012

Riepuja. Ja onki.

Koska yksi rähjäinen laatikko lattialla näytti vielä liian siistiltä ja avaralta, tein toisen.



Tähän omppulaatikkoon on pakattu käytöstä pois jääneitä vanhoja vaatteita, pöytäliinoja ja lakanoita

Kuvissa paikkojaan hakevat ruosteiset puutarhatyökalut ovat siskolta saatuja aarteita, jotka ovat odottaneet esille pääsyä jo vuosia. Taitavat päätyä tänne, vaikka ne tuovatkin enempi ulkovälinevaraston tai puutarhavajan tuntua kuin ullakkofiilistä.

Osa rääsyistä on leikelty matonkuteiksi. Nipistelin matonkudepallojen ympärille muovipussin tuorekelmusta.

Vastapainoksi suksille ja talviurheilulle halusin ullakolle mato-ongen.
Samalla tein suloisen havainnon: koivun silmut ovat jo aavistuksen verran turvonneet! Niitä neljää irti riipiessäni tunsin tekeväni hirvittävää vääryyttä. Epäilen, että seuraavana aikaisin herättävänä aamuna sataa räntää ja saan kostoni.

Koukuksi kelpaavan metallilangan on oltava tuossa mittakaavassa jo todella ohutta. Etsin ja mietin, kunnes silmäni osuivat avaamattomassa neulapaketissa tähän... öh, langanpujottajaan, jollaista en tiennyt omistavani ja jolla en ainakaan koskaan tekisi mitään. Paitsi nyt tein; siitä tuli ongenkoukku.
Koukku on niin olematon, että siitä oli mahdoton saada hyvää, terävää kuvaa. Paino on harmaaksi maalattu pikkuruinen helmi.

Myös koho on maalattu helmi. Heti onkiajatuksen ilmestyttyä tiesin, että minulla on jossain juuri kohoksi sopivan kokoinen ja muotoinen helmi. Yksittäinen. Etsimiseksi meni, mutta löytyi se lopulta. Olin joskus liimannut sen nukkekodin hajuvesipullon korkiksi. Se sai nyt vaihtaa alaa.

Mustat tikut (?!) kohon päihin leikkasin, jos tarkkoja ollaan, 440 hertsin A-ääniraudan muovisen suojapussin rispaantuneesta reunasta. Tätä ei varmaan lasketa kovin hyödylliseksi vinkiksi.

Uuninpiipun 5-millinen nurkkakulma on aivan sopiva paikka mato-ongelle.

Sinne hylätty parka uudempien virveleiden tieltä.