Suo anteeksi blogini, kevät ei jätä sinulle aikaa. Eikä nukkekodille, ei nyt. Tänään ja eilen oli mielettömän upea ilma. (Niin lämmintä, että laitoin jopa auton penkinlämmittäjän pois päältä.) Vaikka olin 10 tuntia töissä, olin sen jälkeen niin täynnä energiaa, että purin sitä vielä tunnin mittaisella lenkillä. Tuo heräävä (heräämistään huutava!) luonto tuolla ulkona on jotain niin ihanaa, että ulkoilukin ANTAA voimaa paljon enemmän kuin vie. Olin seota askeleihini, kompastua ja kävellä auton alle monta kertaa, kun juutuin kaikkeen tuohon, mitä ulkona nyt on. Pientareella kukkivat niittyleinikit ja metsäkurjenpolvet, lupiinien tuoreet kukinnot alkavat saada väriä, pihlaja on valkoisella hunnutettu, ja lehmukset, nuo hurmaavan kauniit puut..! Niiden vanhat rungot ovat harmaat ja kauniisti jäkälöityneet, ja suloisena kontrastina oksat ovat niin täynnä uusia, hennonvihreitä, sydämenmuotoisia ja samettisen pehmeitä lehtiä, että ne näyttävät suorastaan taipuvan lehtien painosta... Ja tuo tuoksu, mullan, ruohon, lämpimän maan tuoksu. Suloinen, suloinen kevät!