Ensimmäiseksi halusin raahata ullakolle epämääräisen pahvilaatikollisen vanhoja lehtiä, kirjeitä, valokuvia sun muuta sellaista, josta ei ole haluttu luopua.

Nukkekotiprinteistä tulostetun vanhan kartan sai vanhan näköiseksi hieromalla sitä pehmeämmäksi, rypistelemällä ja reunoja rikkomalla. Selvästi sitä on joskus käytetty, mutta sittemmin kartta on pyöritelty rullalle ja solmittu puuvillanarulla tötteröksi. Ja kannettu ullakolle "säilöön".

Ullakolle päätyi myös nippu vanhoja irtonuotteja.

Sanomalehtiprinteistä tuli...

...sanomalehden näköisiä pienellä väsyttämisellä.

Näitähän on joka ullakolla: nippu vanhoja rakkauskirjeitä. Lanka on ompelulankaa. Vanhaa lempeä ja ehkäpä pienin ikinä tekemäni rusettisolmu. =)

Kaikelle tälle aikaa nähneelle piti saada myös uskottavasti vanha laatikko. Piirtelin kaavan karkealle pehmeälle paperille, joka on huomattavasti ohuempaa kuin tavallinen kopiopaperi. Vähän epäilytti, saako niin hauraasta paperista laatikkoa rakenneltua, mutta yllättävän hyvin se pysyy kasassa!
Laatikkoakin vähän riepottelin ja pehmentelin. Kylkeen liimasin nukkekotitölkkiin tarkoitetun etiketin; näköjään tällä laatikolla on joskus kannettu herneitä.

Sinne päätyivät nuotit, lehdet, kirjeet ja muutama irtonainen kellastunut valokuva.

Varmaan siellä pohjalla on myös pölyä, pari vuosikymmentä sitten kuolleen kotihiiren papanoita ja katosta varissutta sahanpurua. Tiedän, miltä tämä laatikko tuoksuu.

Siellä se lepäilee ullakon nurkassa, kunnes talo ympäriltä lahoaa.