Viimeinkin pääsin juotoshommiin! Kolvi tuli (Kuopion kautta tosin) telineineen, tinaputkiloineen, tinaimureineen ja sienineen. Tinaputkilokin oli sitä toivottua nauhaa, hauskan pehmeää ja nätisti pisaroivaa! Kahden viimeisen (imurin ja sienen) tarkoitusta en suoralta kädeltä keksinyt; tinaimurin hyöty selvisi muutaman irtonaisen tinapisaran syntymisen jälkeen (jos kuvittelee, että ne pitäisi jostain piirilevyltä saada ongittua), mutta sieni - kolvin tinaista päätä siihen tökkäilin, mutta en tiedä tapahtuiko siinäkään muuta kuin pientä sienen käryämistä.  

Kun kolvia alkuun pyörittelin kädessä, päässä paloi kyllä heti punainen "VÄÄRÄ VÄLINE"-hälytysvalo; tuntui siltä, kuin olisi pitänyt yhtäkkiä rueta lusikan sijasta syömään keittoa puikoilla. Joka työvaiheessa oli avoimia kysymyksiä - kuinka pitkästi johtoa pitää kuoria, pitääkö alla olla jotain suojaa, voiko etuvastuksen johtimia lyhentää vai rikkooko kuumuus sitten vastuksen, miten kauan johdinten päitä pitää kuumentaa, että se on tarpeeksi, mistä päin pitää tökkiä kolvilla ja mistä tinanauhalla, no eihän tälle tinallekaan tapahdu mitään... Kolvin metallinen varsikin muutti väriään hopeasta messinkiin muutaman ensimmäisen minuutin aikana, mitä luonnon näytelmää seurasin silmät tyhjinä kysymysmerkkeinä ja varmaan samoissa tunnelmissa kuin miinanraivaajat, jotka joka askeleen jälkeen jännittävät enemmän, koska paukkuu.
Yläkuvassa on ihka ensimmäinen juotosliitäntäni (samaa sarjaa kuin ensimmäinen irtohammas ja hiustupsu); ei ole ainakaan liian lähellä johdinten kuoret, kun sisukset lipsahtivat koko harjoituspätkien matkalta irti. Yllätyin, miten luja tuollainen liitos on - pahainen tinatippa, mutta ei katkennut, vaikka aika reilusti nykin.

Kun kerran ensimmäinen juotosyritys onnistui, en millään malttanut sen enempää harjoitella, vaan aloin suoraan tositoimiin. Ruuvasin paksulla ruuvilla tarpeeksi isot reiät johtimille katon rajaan ja teippailin ledit boksin kattoon kutakuinkin paikoilleen odottelemaan läpimenoreikien pakkelointia, johdinten maalausta ja varjostinten kehittelyä. Sen verran päätin oikaista, että tein aluksi vain kahden sarjaan kytketyn ledin ja yhden etuvastuksen virtapiirin, niin ei ole niin montaa mahdollista vikapaikkaa, jos ei valot sytykään. Ensin suunnittelin tekeväni alakertaan oman virtapiirinsä toisella paristolla, mutta eipä tuo ole kova homma liittää alakerran lenkkiä tuohon tai uusia vaikka koko systeemiä.

Näin vähillä viritelmillä siitä selvittiin! Kaapin päällä olevasta paristosta plusnavasta etuvastukseen, vastuksesta ensimmäisen ledin plusnapaan, sen miinuksesta seuraavan ledin plussaan ja toisen ledin miinuksesta takaisin pariston miinukseen. Koska roomboksin sisällä olevat ledit on yhdistetty johtimiin ledliittimillä, juotosliitäntöjä tarvittiin vain neljä. SMD-ledejäkin tekisi mieli kokeilla ja niitäkin tilasin valmiiksi, mutta hiukan täytyy rohkeutta kerätä kokemuksella ennen niiden testaamista, tilasin niitä vielä sieltä pienimmästä päästä...  Sitä jäin pohdiskelemaan, voisiko/kannattaisiko nuo liitännät suojata vaikka tuolla sähköteipillä, kun laatikko kuitenkin tulee seinälle ja arvelluttaa, hiertyvätkö nuo kuinka helposti rikki seinää vasten...

Kun ensimmäisen kerran painoin pariston paikoilleen, ei ollut suurikaan yllätys, ettei mitään tapahtunut. =) Ensin tarkistin juotokset ja kaksi neljästä (huima virheprosentti!Ü) napsahtikin nykimällä irti ja olivat varmasti kylmäliitoksia (eli sellaisia hätiköiden tehtyjä, joista ei virta kulje). Uusin ne ja kokeilin uudelleen - ei valoa vieläkään. Siinä vaiheessa vasta tuli mieleen, että ehkäpä sillä onkin joku tarkoitus, että ledien piikit ovat hiukan eri pituiset... =D Wikipedia sen kertoikin pikaisen googlettamisen jälkeen - "Ledi toimii vain oikein päin kytkettynä ja tasajännitteellä, eli anodille + (pidempi jalka) ja katodille – (lyhyempi jalka/lovi 5 mm ledissä/usein täplä pintaliitosledissä)." Tadaa... Olin tieytsti jo pätkinyt ledien jalat liittimiin kytkemisen jälkeen, joten ei ollut enää mitään käryä, kumpi koipi alun perin oli se pitkä. Montaa eri kytkentämahdollisuutta ei kahden ledin tapauksessa ole, joten en viitsinyt vaihtaa uusia ledejä liittimiin, vaan kokeilin kääntämistä. Irrotin ensin oikean puolen ledin ja käänsin sen toisinpäin, ja kuinka ollakaan, pariston liittämisen jälkeen paloivat kirkkaat valot!  

Kylläpä riemastutti!!  Ja yllätti, kuinka kirkkaita noinkin pienet (5mm) ledit ovat! Hyvin valaisee, vaikka ne peittääkin pienellä plafondilla tai varjostimella. Nämä ledit olivat  80^o kulmassa valaisevia ja kylmän valkoisia diffusoituja ledejä, eli sellaisia, jotka tasaavat valon joka puolelle. Alakerran puotiin laitan 100^o:n lämpimän valkoisen ledin - varmaan riittääkin se yksi, jolloin voi jäädä nurkat hämyisemmiksi ja tulla kiva valaistusero yläkerran steriilin vastaanoton ja alakerran kotoisan puodin välille.

Piti ottaa vielä kuva pilkkopimeässä (kyllä, kello oli jo yli puolen yön...)  ilman salamaa, niin näkyy, kuinka hurjan hyvin niistä pahasista lähtee valoa!