Eräänä iltana tehtiin Hammondin rouvan kanssa kierros huuto.netiin ja löydettiinkin jotain rouvalle mieleistä. Olohuone sai vihdoin oikeasti maton näköiset matot. Nämä on ilmeisesti raidallisesta kankaasta leikatut, tosi ohuesta kankaasta vielä - sen on oltava aika olemattoman ohutta ja silti raskasta, että noin pieni pala asettuu nätisti eikä kierry tai kupruile, kun reunat ompelee. Sellaisia raitakankaita on etsintäkuulutettuina edelleen, haluaisin kokeilla!

Ludwig van Beethoven vahtii yrmeässä ylhäisyydessään pianon päällä, että soittoläksyt tulee varmasti tehtyä.

Ilme on saatu talletettua aika hyvin miniatyyripatsaaseenkin. Kuvista voisi erehtyä luulemaan, että tämä suuri taiteilija oli jokseenkin synkkä kaveri... Ilmeestä ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, että mieli tuottaisi jotain niin herkkää ja kaunista kuin Kuutamosonaatti, mutta onhan tuotannossa ilmeeseen sopivampiakin teoksia (example)... En edelleenkään voi ymmärtää, kuinka kukaan koskaan voi "keksiä" kokonaisia sinfonioita omasta päästään, kaikki eri soittimet ja äänet... Siihen aikaan (1800-luvun alkupuolella) ei ole ollut edes mahdollisuutta tietokoneiden avustuksella tapailla sointuja yhteen, vaan kaikki on pitänyt kuulla päänsä sisällä. Siinä jos jossain puhutaan todellisesta lahjakkuudesta. Helppohan niitä on valmiista nuoteista toistaa, mutta jos menee pianon ääreen ja rupeaa keksimään, niin on hetken päästä aivan vakuuttunut siitä, että kaikki mahdolliset melodiat on jo keksitty.  Ironista ja perin traagista, että häneltä vietiin kaikista aisteista juuri kuulo.

Annabelle punoi säilyttämistään kahvipaketetista niin ostosten painon kuin katseetkin kestävän kauppakassin. Oikeasti se ei ole punos, vaan ohuelle vahakankaalle printattu ja siitä ommeltu.

Kangaskassejakin oli pakko Annabellelle hankkia käsilaukkuinspiraatiota odotellessa, tuhosivathan rotat sentään rouvan uuden mokkakäsilaukun taannoin nukkekodissa temmeltäessään. Marilyn ja...

...söpöläiset Mickey&Minney.