Jos työpäivän jälkeen erehtyy päästämään rotat irti ennen välipalaansa, voi olla heti keittiöön astuttuaan varma, että vähintään yksi tiiviisti tuijottava tihrusilmäpari on välittömästi perillä tilanteesta ja koittaa rotan epätoivoisella vimmalla venyttää pulskaa ruumistaan ylemmäs.

Mikäli pelkkä tuijotus ei riitä, alkaa varpaiden ja nilkkojen tökkiminen ja töniminen sekä reilu tassuttelu jalkaterien päällä - hei huomasitko meidät?! Viimeistään tässä vaiheessa on apuun kipittänyt toinenkin sisar paksu hentoinen. Joskus tuntuu, ettei rotan ajatusmaailmaan kerta kaikkiaan mahdu mitään muuta kuin ruoka.

Jos ei tökkiminen ja yleinen häiriköinti tuota tulosta, viimeinen keino on ottaa kynnet käyttöön ja kiivetä farkun lahjetta ylös niin pitkälle, kuin suinkin pääsee. Myönnän, olen luovuttaja; mieluummin annan hapankorpun kulman molemmille ja katson, kuinka kaksi pomppivaa rotanpeppua katoaa kiireellä horisonttiin, kuin että keräilen niitä housunlahkeistani ja tuolin selkänojalta koko sen ajan, kun yritän kahvikuppini kanssa selviytyä päivän sanomalehdestä.

Jäätelöpikari on haasteellisempi; makea tuoksu saa rotan voimat ja kekseliäisyyden helposti tuplaantumaan, eikä pelkkä lahkeiden ravistelu enää tuota toivottua tulosta. Jäätelön kanssa on ehdottomasti eristäydyttävä esimerkiksi kylpyhuoneeseen, nautittava jäätelö ilman turhia sulattelemisia ja vahdittava herkeämättä, ettei wc:n oven läpi työnny talttahammasta, poraa tai pientä käsisahaa. 

Palkinnoksi kärsivällisyydestä (mistä?) jätän toki jämät, joista kaksikko saa tapella vapaasti keskenään. (Tässä vaiheessa yleensä muistan nerokkuuteni ja telkeän rotat suljettujen ovien taakse herkuttelemaan ja palaan lukemaan ne lehtiartikkelit, jotka luulin sisäistäneeni, vaikka tosiasiassa kuuntelin korva tarkkana rousketta sohvan alla ja odotin, koska rouskutus siirtyy hapankopusta sohvan rakenteisiin.)