Parasta kesässä heti auringon jälkeen - tuoreet marjat!

Voi, kun talvellakin olisi mahdollisuus edes pieneen osaan tästä nautinnosta, niin eivät pakkasetkaan niin purisi paleltumia sieluun. Mansikkaa, pensasmustikkaa, kirsikkaa, boysenmarjaa ja vähän vaniljajogurttia päälle - tai yleisemmin laji kerrallaan, tilanteen ja tunnelman mukaan. 
Aikaisin aamulla on mustikkaolo; pensasmustikoita ja jogurttia - ei mitään liian voimakasta, kun aistit haluavaisivat (kantajansa tavoin) vain ja ainoastaan nukkua. Mieto ja hellä, sininen herätys.
Iltapäivällä (aina aamuvuoron jälkeen) on mansikannälkä; pelkkiä happaman makeita mansikoita suoraan rasiasta, sohvalla, hedelmäveitsen kanssa, hiljaa. Yksi Ronjalle, yksi Pepille. Parhaiten kypsyneet viimeiseksi.
Muutaman tunnin kuluttua on boysenmarja- tai hernehetki; kirpeät boysenmarjat kokonaisina jogurtin kanssa. Jos päivä on ollut rankka, väsyttää tai sataa, herneet sopivat tilanteeseen paremmin. Herneenpalkojen aukominen sinänsä on terapeuttinen ja rauhoittava toimenpide. Paksun palon sisällä voi olla isoja mutta jauhoisia herneitä, tai yhtä hyvin pieniä ja makeita, ja litteän palon herneet ovat joko pyöreitä ja mehukkaita tai kuivia ja litteitä... Gerbiileille herne per nenä, ja tuhatjalkaisten terraarioon kaksi litistettynä - aamulla niistä ei ole jäljellä merkkiäkään.
Illalla on kirsikkafiilis; mietoja tuoreita mehukkaita kirsikoita (joilla ei ole mitään yhteistä kauhistuttavien säilykekirsikoiden kanssa; meni pitkään, ennen kuin traumaltani edes uskalsin kokeilla), halki, kivi pois, kulhoon. Ei jogurttia, koska kirsikan maku peittyy liikaa. Tuhatjalkaisille yksi, rotille puolikkaat. Jos kirsikoita ei ole tai jos trauma on liian voimakas, hyvä vaihtoehto on vesimelonin lohko.

Kesällä tähän hemmotteluun tottuu niin, että kojujen syksyinen katoaminen on aina pieni sisäinen kuolema. Siihen asti - let's enjoy thoroughly!