Tarjoilin iltasella pinsetilliset surviaissääsken toukkia maalle nousseille kahdelle tuliliskolle ja zoomasin samalla toisesta kuvan. Surprise! Ei nämä mitään kiinankääpiöitä ole, vaan miekkahäntiä! Liskot ovat niin pikkiriikkisiä (pyrstöineen tulitikun mittaisia), ettei kyljen juovia ja selkäharjannetta paljaalla silmällä ole edes erottanut, mutta kuvan suurennoksessa piirteet tulivat näkyviin. Yllätys tämä oli siksi, että kiinankääpiöiden olen nähnyt ahkerasti munivan, ja toisekseen luulin, että molemmat miekkahäntäni ovat uroksia. Jääräpää-puoleni on kyllä edelleen tästä ymmällään, koska miekkahännilläni totta soikoon on molemmilla hopeanharmaat juovat hännässä, kuten uroksilla kuuluukin olla. Lisäksi ihmettelen noita ihon pinnan kultaisia täpliä, joita pitäisi olla vain miekkahännän alalajilla Cynops ensicauda popei, ja omani ihan vilpittömän varmasti ovat lajia E.ensicauda ensicauda. Vai onko kiinankääpiöiden poikasilla joskus kylkijuovat, korkeat selkäharjanteet ja kultatomua ihollaan??! Tämä yhtälö on matemaattisesti ajatellen mahdoton. En taida saada unta. =(

Oli sitten mikä tahansa, niin söpö se on! =D Täytyy zoomailla niitä huomenna lisää samoin kuin aikuisia miekkahäntiä; nyt niiltä on jo valot sammuneet enkä henno ravistella niiden normaalia päivärytmiä uteliaisuuteni tähden.

Rottien kummastukseksi ripustin niiden häkkiin sukkarallin ja kiinnitin nipsuihin viinirypäleitä, banaanilastuja, ruisleivän palasia ja maapähkinöitä. Nostin koko häkkyrän vielä niin ylös, että herkkujen kiinni saaminen koetteli selvästi jopa rotan sinnikästä periksiantamattomuutta. Peppi tasapainoili pohjalla olevan heinätunnelin päällä, joka kiusallisesti pyörähteli alta juuri kriittisellä hetkellä... Kuvassa Ronja on saanut otteen viinirypäleestä ja koko sukkaralli on vinksallaan - äkkiä ne oppivat, ettei saavutetusta herkusta passaakaan päästää irti, koska silloin koko muovihirvitys räpsähtää takaisin yläilmoihin... Lopullinen taktiikka oli: nouse kopin katolle, tökkää sukkaralli keinumaan ja sen tullessa kohti nappaa äkkiä herkusta kiinni, hyppää alas katolta ja pidä hampaillasi kiinni kaikin voimin ja peruuta, kunnes häkkyrä antaa periksi. Huvittavaa seurata niiden ongelmanratkaisua; montaa kertaa ne eivät turhaan samaa taktiikkaa kokeile!

Herkkujen loputtua rotat tekivät tuttavuutta karuselliin muutenkin; kolmannella yrittämällä sen päälle pääsi hyppäämään häkin seinästä ilman, että roiskahti samaa vauhtia takaisin pohjalle. Melko tasapainoilijoita!

(Kenkäni antoivat jo niille anteeksi.)