Löysi se kunnon Flunssa tiensä tännekin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Rottakaksikko ei eilen epäröinyt käyttää hyväkseen emäntänsä puuduttavaa kuumetilaa, kun saivat temmeltää tuntikausia ilman valvontaa ja perässä kulkevaa "ei saa-älä syö sitä-pois hattuhyllyltä"-ilonpilaajaa, joka normaalisti huomaa nostella herkimmät kohteet ylemmäs rottaenergia-aallon tieltä.

Tytöt antoivat taas näytteen siitä, mitä näillä takajaloilla ja kynsillä saa aikaiseksi. (Mutta eikö katse näytäkin melko katuvalta ja anteeksi pyytävältä?) ;D

Terävämpänä hetkenä toivuttuani nostelemaan rotat takaisin häkkiinsä, huomasin, että olohuoneessa oli vaihteeksi pidetty multabileet. Ihmettelen, kuinka viherkasvit ylipäätään ovat vielä hengissä, niistä jokainen kun on saanut rotan kynsistä jo useampaan otteeseen.

Palmu on menettänyt joka hyökkäyksessä osan juuristaan. Sen vahvaa selviytyjän asennetta ei voi kuin ihailla.  

Toinen havainto; pöydälle nostaminen ei välttämättä olekaan mikään kasvinsuojelukeino.

Siltikin - ehkä eilisellä hirvittävällä lumimyrskyllä oli korkean kuumeen lisäksi osuutensa tähän - pienet multapippalot ovat pientä verrattuna siihen, että nämä täytyisi viedä ulos kaksi kertaa päivässä. ;) Ja miksi pilata pienten iloa kun vahinko kerran on jo käynyt; rotat taitavat tälläkin hetkellä touhuta kasvimaallaan... Jäljethän ehtii korjata sitten virkumpanakin.