Mainitsinkin, että jättiläistuhatjalkaisistani oli juttu tammikuun loppupuolella Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa. Sen verran Keskisuomalaisen toimittajat eliöistä kai vaikuttuivat, että otukset pääsivät B-osan lemmikkipalstan lisäksi myös lehden kannen sisäsivulle:

"Tuhatjalkaiset ovat harvinaisempi tuttavuus lemmikkimaailmassa, vaikka niitä onkin eläinliikkeissä näkynyt jo vuosien ajan. Yleisin myytävä laji on väritykseltään musta ja ruskeat nivelikkäät jalat omaava jättiläistuhatjalkainen, latinankieliseltä nimeltään Archispirostreptus gigas. Se on peräisin Länsi-Afrikan sademetsien pohjakerroksista.
Tämä tuhatjalkaislaji ei pure eikä pistä, mutta häirittynä se saattaa erittää lievästi myrkyllistä nestettä, joka voi aiheuttaa allergisen reaktion. Se on käsiteltävä, mutta enemmän kuin kämmenellä olemisesta, se nauttii kostean terraarionsa rauhasta. Suojautuessaan se vetää itsensä tiukalle kiepille.
Jättiläinen saattaa kasvaa jopa 30 sentin pituiseksi ja se elää kuutisen vuotta, parhaimmillaan jopa kymmenen.
Jättiläistuhatjalkainen tarvitsee terraarion, jonka pohja-alan leveys on vähintään kaksi kertaa sen mitta. Terraarion pohjamateriaaliksi käy lannoittamaton turve tai kaarnahakkeen ja sammalen sekoitus. Sisustukseen kuuluu erilaisia kiviä, oksia ja myrkyttömiä huonekasveja. Lisäksi eläin tarvitsee piilopaikkoja.
Tärkeää on terraarion pitäminen kosteana (75-80 prosenttia) vaikkapa sitä säännöllisesti sumuttamalla. Lämpötilan tulee olla hieman 30 asteen alapuolella. Jättien ruokavalioon kuuluvat kasvikset ja aika ajoin esimerkiksi turvotettu kissan- tai koiranruokanappula.
Tuhatjalkaiset jaetaan kaksoisjalkaisiin ja juoksujalkaisiin. Jälkimmäiset ovat kaksoisjalkaisia aggressiivisempia ja myrkyllisempiä, ja niiden hoito on vaativampaa. Jättien lisäksi kaksoisjalkaisista löytyy lemmikkeinä pienempiä sonorantuhatjalkaisia.
Mari ****n toukiksi kutsumat lemmikit ovat parivuotiaita ja täysikasvuisia. **** ihastui lajissa paitsi erikoiseen ulkomuotoon myös sympaattiseen olemukseen, joka kumpuaa jättien rauhallisista liikkeistä ja elintavoista. Moneen matelijaan verrattuna jätit ovat myös vaivattomia, turvallisia ja helppohoitoisia. Voisikohan tähän lajiin tutustuminen toimia ötökkäkammon poistajana?

Kuvateksti: Paljon niitä on, muttei silti tuhatta - nimittäin tuhatjalkaisella jalkoja. Jättiläistuhatjalkaisen jalat liikkuvat aaltomaisesti eläimen edetessä. Eläimen ollessa kämmenellä sen kovat jalat pistelevät kuin sadat nuppineulan päät - kevyesti tosin. (toimittaja:Reetta Mikkola)"

(Saapa nähdä, kuinka pontevasti minun täytyy julkkistoukkia suojella paparazzeilta. Toiselle juttu poiki jo pari pr-keikkaa ja toista kosiskeltiin tuotemarkkinointiin sukka-Sidosteelle. Sen verran on julkisuus noussut jo tuntosarviin, että kuuluvat jatkuvasti riitelevän kilpailussaan palstamillimetreistä ja lööppien kirjainkoosta.)

 

Toinen linssilude, jolla jalkoja on vähän harvemmassa:

Pepi kukkulan kuninkaana Kärsämäellä. Kun kaivoin kameran esiin, koira hypähti kuin suunnitelmallisesti kinoksen päälle ja otti etäisen poseerausilmeensä. ;)

Kuinka harmaa se jo onkin..!!!