Löytölapsi on jo hivenen paksummassa kunnossa; vatsa ei ole enää aivan montulla. Banaanikärpäset ovat ainoata hyvin uppoavaa sapuskaa, ilmeisesti kokonsa takia, kun isommat hyönteiset aiheuttavat ensisijaisesti pelkoa - hännän kiemurtelua ja kurkkupussin pullistelua.

Gerbiilit nautiskelivat hiekkakylvyistä. Niiden pyörähdys hiekassa on niin nopea, että tämä tilanne ikuistui pelkästään hyvän tuurin ansiosta! =)

Aamulla rottahäkin siivottuani unohdin yhden häkin luukuista raolleen. Hetken aikaa uskoin jo aaveisiin, kun olohuoneesta alkoi kuulua kitaralla tapailtuna "Kun kissa on poissa, niin hiiret hyppii pöydällä", mutta Ronjahan se siellä vain soitteli. Tuossa vaiheessa Peppi oli jo löytänyt tiensä astianpesukoneen alle ja pysyttelikin pölyisessä jemmassaan pitkän aikaa.

Opin taas siivun lisää myös rottien sosiaalisesta tapakulttuurista. Ihmettelin niiden intoa kiivetä hartioille, niskaan ja pään päälle "pureskelemaan hiuksia", kuten ensin luulin - ne ottavat nipun hiuksia etukäpälien väliin ja käyvät sitä nopeasti hampaillaan läpi. Alkuun nostelin nakertelijat saman tien niskasta alas ennenaikaista kaljuuntumista peläten, kunnes tajusin, että eivät ne toki hampaitaan käytä, vaan kyseessä on lauman sisäinen huolenpito. Samaa söpöä turkin sukimista ne harrastavat keskenäänkin aina ennen uniaan. Minut on kai hyväksytty laumaan, jipii... =D

Tänään löytyi myös uusi yhteinen herkku; mungpavun idut! Niitä napostellessani maistatin ituja sekä rotille että gerbiileille, ja molempiin upposi pikavauhdilla. Toinen herkuksi huomattu rehu on rucola - tavallinen ruukkusalaatti tai kurkku ei saa suurta kannatusta varsinkaan gerbiilikolmikossa, mutta maistuvampi rucola aiheuttaa pientä kinasteluakin.
Melko nirppiksiä. ;)