Tässä nämä mainitsemani unohdetut maustepurkit. Tein nämä jo silloin, kun nukkekoti oli vasta koivuvanerilevyinä ja suunnitelmana paperilla. Ajatus näihin lähti ehkä Beatrix Potterin sadusta "Kaksi tuhmaa hiirtä", joka on yksi vahvimmin mieleen jääneistä saduista ikinä - aivan ihana satu; upeat piirrokset ja tarina, joka suorastaan raateli lapsen mielikuvitusta kiehtovuudellaan. Sadussa hiiret vierailevat nukkekodissa, yrittävät syödä lautaseen liimattuja muovikinkkuja ja kaatavat pettyneinä purkeista värillisiä lasihelmiä lattialle. Joku siinä sadussa saa minut huokailemaan ihastuksesta vielä nytkin, "aikuisena".

Purkkeja täyttäessäni kaivoin kuiva-ainekaapista kaikkea mahdollista, mitä voisin hyödyntää. Purkkeihin päätyi suola, korppujauho, leivinjauhe, kaakao, kahvi, sokeri, vehnäjauho, paprika ja musta tee - ja kun käsiini osui kuivahiiva, aikani mietittyäni huomasin, että sehän on aivan kuin pientä riisiä! =)

Kuvasin koko "Kaksi tuhmaa hiirtä"-sadun kuvat ja kirjoitin sadun omalle sivulleen; yritin valita kuvista ja tarinasta parhaat palat, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, ja helpompaa oli kirjoittaa koko satu! Satu löytyy siis sivulta "Kaksi tuhmaa hiirtä" ja on kuvattu tämän näköisestä kirjasta, jonka sivuilla elävät monet muutkin iki-ihanat Beatrix Potterin eläinsadut:

(Voi noita ihania piirroksia, tuokin hanhi; tulee niin elävästi mieleen ne pikkuruiset valkokantiset hempeän pastellin sävyillä kuvitetut satukirjat, joita lainattiin muksuna kirjastosta..! Sellaisesta pikkukirjasta minäkin ensimmäisen kerran luin sadun kahdesta tuhmasta hiirestä. Iik, tukehdun nostalgiaan!!)