Kuumeisen flunssan rauhoittamana oli pitkästä aikaa kärsivällisyyttä istua iltaa pienen pirtin edessä, tyhjentää huone kerrallaan kalusteet pihanurmelle ja pyyhkiä kesän aikana kerrostunut pöly lattioilta, ikkunalaudoilta, hyllyiltä ja pöydiltä...

Makuuhuoneen järjestys muuttui hivenen, kun en keksinyt porrashuoneesta häädön saaneelle kulmakaapille muutakaan paikkaa. Samalla makkarista siirtyi puolipyöreä pöytä porrashuoneeseen.

Kampauspöytä siirtyi vastakkaiselle seinälle.

Löysin aiemmin viikolla askarteluliikkeestä metallisia renkaita, joiden varsinaista käyttötarkoitusta en tiedä, mutta yhdestä sellaisesta tuli teline Annabellen kammalle ja peilille. Kerrankin riittävän raskas pikkuesine! Helmissä on yleensä aina se ongelma, että ne kaatuvat pienestä hipaisusta, jos niihin yrittää survoa mitään sisälle - kuten vaikka vain paperinarusta tehtyä kukkaa. Tämä rengas ei todellakaan kaadu, ja kaiken lisäksi on vielä melkoisen söpö. =D

Kylppäriin tuli lämmitys. (Olen palellut tämän ensimmäisen syksyisen viikon 24h/vrk, joten tämä oli ehkä jotain alitajuntaista..? Että edes jollakin olisi lämmin.)

Porrashuoneen uusi, rauhallisempi ilme. Peiliin väsään vielä kehykset...

Pikkuruinen kauniisti koristeltu posliinihelmi on myös askarteluliikkeestä - ja myytiin vielä irtomyynnissä... Montaa en olisi tarvinnutkaan.

Nämäkin (vielä pienemmät) kumihelmet ovat askarteluliikkeen irtomyynnistä; en jaksanut etsiä tulitikkua mittasuhteita osoittamaan, mutta nämä helmet ovat halkaisijaltaan sentin luokkaa; kuin siivuja lyijykynästä. Helmissä on niin nätit ja pikkutarkat kuvioinnit, että ovat sellaisenaan kuin pieniä rasioita tai vaikka saippuapaloja...

Martinin synkkä hetki parvekkeella. Isännän kyseenalaiseksi iloksi taloon on ostettu mattopiiska.

Ja vielä kurkkaus veden alle; pari päivää sitten kylkiluuvesiliskonaaras vaihtoi oudosti väriään. Kuvassa taka-alalla oleva uros on normaalissa tummassa puvussa, ja yleensä väri on naaraallakin sama - mutta kuten näkyy, tuolloin naaras oli lähinnä keltainen. Herrasväki oli juuri syönyt vahakoisa-ateriansa, ja pohdinkin, oliko rouvan toukan best before-päiväys jo umpeutunut, vai eikö rouva malttanut pureskella ruokaansa kunnolla. (Tai sitten se oli hormonaalista.) Kalpeaksi meni joka tapauksessa, ja kalpeana sen illan pysyi. Uros taas oli tänään paljon normaalia tummempi, lähes musta - mitä merkillistä tuossa altaassa tapahtuu?! Jonain päivänä näillä on vielä tuntosarvet ja pujoparta...

Kylkiluuvesiliskoista on aika vähän (varsinkaan suomenkielistä) tietoa saatavilla, mutta en ole ainakaan tähän mennessä törmännyt faktoihin lajin värinvaihtokyvystä ja sen syistä. Onhan tuo kellertävä väri tuota pohjasoraa vasten aika hyvä suojaväri, mutta ei kai se tilanne nyt niin uhkaavakaan ollut, että olisi vaatinut maastoutumista... Olen ymmälläni.