Tänään nauroin (taas!) itseni kipeäksi gerbiileille, kun oli aikaa seurailla niiden tärkeitä touhuja. Pienokaiset ovat nyt löytäneet hampaansa, ja se kyllä näkyy ja varsinkin kuuluu! Jatkuva, nopeatempoinen rouskutus; ensin kolme-neljä nopeaa taltalla rouhaisua ja väliin parin sekunnin tauko (kaula pitkälle ja pikainen pään pyörittely; näkyykö haukkoja tai kettuja tai putoavia planeettoja); ja taas jatkuu tuo tikan nakutusta muistuttava ääni, kun terhakkaan puruvimman kohteeksi joutuneet puumökin ovenpielet, juurakot tai pahviputket kohtaavat vahvempansa. (Tuo tummempi keltainen purujen seassa oli aamulla kananmunakenno.)

*naker naker*

Paitsi termiittejä, nämä ovat myös kova haastaja afrikkalaiselle pikajuoksulle; liikkeet ovat niin uskomattoman nopeita, ettei niihin aina silmä ehdi mukaan... Tässä kuvassa piti olla kelopuuta nakertamassa tuo sähköjänis, joka nyt kurkistaakin vain oikeasta reunasta; ilmeisesti kamerasta kuului joku hälyttävä väärä ääni juuri ennen salaman iskua, ja eläin lähti kuin ammus, kuten purujen vetovoimaa uhmaavasta liikkeestä voi päätellä - ja huom; se ehti vielä takaisin kuvaan!!

...koska pitihän sen merkillisen äänen alkuperä SELVITTÄÄ; vaikuttaa siltä, että näiden tosiaan täytyy saada tietää aivan kaikki; miltä se maistuu, minne tästä pääsee, mitä tämän alla on, mikä se oli, mitä se sanoi, kuinka syvästi tässä on purua, pääseekö tästä ylös ja tuosta alas, saako tämän rikki ja niin edelleen. Tai kuten nyt; Mistä se ääni tuli?!?

Ja kun kameraan pääsi lähemmin tutustumaan, ei se outo äänikään enää aiheuttanut hallitsematonta pakoa. What did you say; click?

 

 

Loppuviikosta pihalle osui pieni paikallinen pommi, kun maalaiskunnan miehet siistivät pihanreunusten pusikoita varsisahoineen tai moottorivesureineen (mitä rupelipuimuerita ne on?!), ja minä surin lupiinien, pihlajantainten ja niittyleinikkien katoamista maisemasta. Seuraavana päivänä ilokseni huomasin, että keskellä elotonta silppua kasvoi terhakkaasti puska kukkivaa metsäkurjenpolvea - se oli selvästi tarkoituksella jätetty, sitä he eivät olleet aseillaan kaataneet!

Kukapa olisi raaskinut?

 

Vielä kuitti Tiinalle; meilläkin on tämä ainutlaatuinen maalaisluonto niin lähellä täällä, tänäänkin bongasin parvekkeen alta tällaisen superharvinaisen kyyhkysen, joka elää vain synkissä ikikuusikoissa kaukana sivilisaatioistamme... Mikä onni onkaan asua näiden hurmaavien luontokappaleiden keskellä!

Hehhehehee...